FENGSHUI / FENG SHUI / FUNG SHUI?

Kun kiinalainen sana kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla, on suositeltavaa käyttää kiinan yleiskielen ääntämisen ja pinyin-translitterointijärjestelmän mukaista kirjoitusmuotoa.

Termi on yksi sana, joka kirjoitetaan näin translitteroituna fengshui. Yleiskielen mukaisessa ääntämyksessä vokaali e ääntyy suomen kielen e:n ja ö:n välimailta, kuten i englannin sanassa sir. Toonillisesti oikein lausuttuna tavu feng sanotaan korkealla tasaisella äänellä ja tavu shui alussa laskevalla ja lopussa nousevalla äänellä.

YLEISKIELI

Kiinan seitsemän päämurretta eroavat toisistaan kuten romaaniset kielet, esim. espanja, italia ja ranska. Kiinan eri murteissa ero on ääntämyksessä. Sanat kirjoitetaan käyttämällä samoja merkkejä ja kielioppi on lähes sama. Yleiskieli (putonghua) eli mandariinikiina pohjautuu Pekingin murteeseen ja keisarillisessa hovissa käytettyyn kieleen. Noin 70% Kiinan han-väestöstä puhuu sitä äidinkielenään ja kaikille opetetaan koulussa yleiskielen mukaista ääntämystä. Kiinan (ja myös Taiwanin) lain mukaan standardiyleiskieli on ainoa virallinen kieli oppilaitoksissa. Sitä käytetään pääkielenä myös Singaporessa.

TRANSKRIPTIO

Kiina on ainoa elävä kieli, jonka kirjoitusjärjestelmä on puhtaaksi ei-aakkosellinen. Merkkien äänneasun ilmaisemiseksi latinalaisin aakkosin on kehitetty n. 50 erilaista transkriptiojärjestelmää. Monissa Euroopan valtioissa on ollut käytössä maan oman kielen mukainen systeemi. Anglosaksisissa maissa on käytetty eniten 1800-luvun lopulla kehitettyä Wade-Gilesin järjestelmää.

Vuonna 1958 Kiinan kansankongressi valitsi pinyin-ääntämissysteemin parhaaksi translitterointitavaksi. Kiinalaiset koululaiset (kansantasavallassa) ovat 50-luvun lopulta lähtien ensin opetelleet pinyinin (siis aakkoskirjoituksen), jonka avulla he ovat opiskelleet merkit ja niiden yleiskielen mukaisen ääntämyksen. Pinyin ei kuitenkaan pyri korvaamaan merkkejä, vaan se toimii merkkien ja yleiskielen opetuksen apuvälineenä.

Koska Kiinan kansantasavalta on valinnut pinyin-järjestelmän ja suurin osa kiinalaisista hallitsee sen jollain tavalla, sitä suositellaan käytettäväksi muuallakin. Suomessa sen käyttö on yleistynyt, esimerkiksi uutisissa paikan- ja henkilönnimet esitetään useimmiten pinyinmuodossa. Vanhemmassa kirjallisuudessa on kuitenkin käytetty eniten Wade-Giles-järjestelmää (Taiwanilla sitä käytetään edelleenkin yleisesti), joten monista termeistä on vakiintunut sen mukainen kirjoitusasu.

Sana , (suomeksi kaasu, ilma, hengitys, henki, elämänenergia) on kuvaava esimerkki termisekaannuksesta. Pinyinin mukaan se kirjoitetaan qi (pinyinissä q ääntyy kuten ch englannin sanassa China). Wade-Gilesin mukainen kirjoitusasu on ch’i. Hyvin usein sen kuitenkin näkee muodossa chi, mikä ei noudata kumpaakaan eniten käytettyä translitterointisysteemiä. Japanilaiset käyttävät muotoa ki.

KIRJOITUSMERKIT

Kiinalaiset kirjoitusmerkit ovat ilmeisesti kehittyneet itsenäisesti ilman muiden varhaisten kulttuuripiirien vaikutusta. Vanhimmat kirjoitusmerkein kirjoitetut löydöt ovat Shang-dynastian oraakkeliluista, ajalta 1400-1200 eKr. Kun Qin-dynastian keisari oli yhdistänyt Kiinan 221 eKr., hän käynnisti kirjoitusmerkkien yhdenmukaistamisen. Uusi kirjoitustyyli sai nimekseen pieni sinettikirjoitus. Se on säilynyt sinettikaiverrusten arvostetuimpana tyylinä.

Sinettikirjoituksen merkkejä muokattiin paremmin siveltimelle ja paperille sopivaksi. Vuoden 220 jKr. paikkeilla kirjoitusmerkit olivat saaneet muodon, joka oli käytössä, kunnes Kiinan kansantasavallan kielikomitea julkaisi 1956 yksinkertaistetut versiot 2200 merkistä. Uudistuksen pääperiaatteena oli vähentää kirjoitusmerkkien piirtojen määrää ja näin helpottaa merkkien oppimista ja nopeuttaa kirjoittamista. Uudistetut merkit omaksuttiin nopeasti Kiinan kansantasavallassa ja niitä käytetään myös Singaporessa. Kuitenkin yksinkertaistetussa kirjoitusmerkissä sen eri osien muodostama ”tarina” on köyhtynyt, merkin synnyttämät runolliset assosiaatiot ovat vähentyneet, ja useimmiten vanhat merkit ovat monimutkaisuudessaan kauniimpia kuin yksinkertaistetut.

Esim. fengshui

Perinteinen	Yksinkertaistettu	Sinettikirjoitus

Vesa Heikkinen, 1997