MITÄ ON FENGSHUI?

Otteita sosiaaliantropologian pro gradu –tutkielmasta ”Lohikäärmettä ja tiikeriä etsimässä. Fengshui kiinalaisessa arkkitehtuurissa”. Kirjoittaja: Vesa Heikkinen; syyskuu 1993.

1 MÄÄRITTELY

Fengshui on perinteistä kiinalaista rakentamista ohjannut oppijärjestelmä, jolla on erilaisia ajallisia ja paikallisia oppisuuntia. Yhteinen perusta fengshui-uskomuksissa on ajatus, että sopiville paikoille oikealla tavalla rakentaminen tuo onnea. Rakennukset, joissa ihminen asuu ja työskentelee, sekä esi-isien hautojen sijoitus, vaikuttavat hänen onneensa ja menestykseensä.

Perinteisessä kiinalaisessa kosmologiassa maailmankaikkeus kuvattiin eläväksi organismiksi, joka muodostui kolmesta kerroksesta: taivaallinen yliluonnollinen maailma, maanpäällinen luonnonympäristö ja ihmisten yhteiskunta. Ihmisen tuli vaalia taivaan ja maan muodostamaa tasapainoa, jotta kokonaisuus pystyisi toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Koska tasapaino häiriintyi herkästi, kaikki pysyvästi luonnonympäristöä muuttava toiminta oli potentiaalisesti vaarallista. Tämän ongelman ratkaisi fengshui-oppi, jonka ohjeiden uskottiin harmonisoivan rakentamisen maan ja taivaan tahdon mukaiseksi.

Fengshuita kutsutaan usein kiinalaiseksi geomantiaksi (geomancy)(1), vaikka länsimaissa harjoitetulla geomantialla on vähän yhtäläisyyksiä fengshuin kanssa. Suomessa esiintyviä geomantiamuotoja ovat usko maasäteilyyn ja taikavarpuun. Sana fengshui, suomeksi tuulivesi, on lyhennetty muoto termeistä zang feng ja te shui, rauhoittaa tuulta ja hankkia vettä. Nimi kuvaa hyvän maaston olosuhteita: siellä ei saa olla kovin tuulista, koska se hajottaisi kerääntyvän energian, ja rauhalliset vesivirtaukset ovat suosiollisia energian kasautumiselle. Varhaisempi termi fengshuille oli kanyu, joka kirjaimellisesti tarkoittaa kantta ja astiaa, kansi kuvaa taivasta ja astia maata. Toinen vanha termi fengshuille on dili, joka tarkoittaa maan periaatteita, nykykielessä se merkitsee maantiedettä.

Chatley(2) antaa perinteisen fengshuin määritelmän: Feng shui – wind and water, the outward and visible signs of celestial yang and yin; the art of adapting the residence of the living and the dead so as to harmonize with the cosmic breath.

Fengshui-käsitteen määrittely on hankalaa, sillä siihen liitetään nykyisin hyvin erilaisia uskomuksia. Yksinkertaisin määritelmä on paikan henki tai tuntu. Taiwanilainen fengshui-mestari ja -opettaja sanoi hyvän fengshuin tarkoittavan, että ihminen tuntee olonsa miellyttäväksi ja turvalliseksi tietyssä paikassa. Hänen mukaansa fengshui-spesialistia tarvitaan, jos ihmiset eivät ole tarpeeksi herkkiä ympäristölleen pystyäkseen itse sitä arvioimaan(3). Samanlaisia lausumia löytyy antropologisista tutkimuksista:

Hongkongissa tuntemillani kiinalaisilla oli tapana sanoa, että loppujen lopuksi hyvä fengshui merkitsi, että ihmisellä oli täysin levollinen olo. (4)

Eräällä konservatiivisella ja hurskaalla kristityllä oli hyvin tervejärkinen suhde fengshuihin – – ”Kun olen talossani, minulla pitäisi olla tunne, että istun valtaistuimella, josta tarkastelen ulkoista maailmaa. Kaikkien asioiden pitäisi olla tasapainossa. – – Tasapaino, sitä fengshui on.” (5)

2 LYHYT FENGSHUIN HISTORIA

Tarun mukaan Kiinan ensimmäinen hallitsija Fu Xi (2953 – 2838 eKr.) keksi taiteen ja tieteen tutkimalla taivaan ja maan kuvioita. Hän myös kehitti fengshuin perusteet ohjaamaan kansan elämää, opastamaan heitä luonnon rytmeihin ja varustamaan ihmiset turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteella.

Fengshuin esimuodon uskotaan olleen olemassa jo esihistoriallisella ajalla. Vanhimmat kirjalliset maininnat ovat yli 2000 vuotta vanhoja ja opin perusteokset kirjoitettiin noin tuhat vuotta sitten. Fengshui-oppi kehittyi ilmeisesti kylätason käytännön suunnittelusta. Lai (6)esittää, että toisaalta luonnon pelko, jonka herättivät myrskytuulet, ukkoset, tulvat ja taifuunit ja toisaalta monimuotoisen maiseman ja kasvillisuuden ihailu ovat fengshui-uskomusten perustana. Myöhemmin kansanuskomukset yhdistyivät kosmologisiin pohdiskeluihin ja kiinalaisille oppineille tyypilliseen luonnontarkkailuun, joka ilmenee runoudessa, maalauksissa ja myös filosofiassa:

Kungfutse (551 – 479 eKr.): Viisaat iloitsevat vedestä, hyveelliset nauttivat vuorista.

Zhuangzi (n. 399-295 eKr.): Taivaalla ja maalla on kauneutensa, mutta ne eivät puhu siitä, vuodenajoilla on kulkunsa, mutta ne eivät kerro siitä; viisas ihminen tutkii taivaan ja maan kauneutta ja löytää asioiden periaatteet.

Fengshui oli olemassa itsenäisenä käytännön taitona ja tieteenä varhaisena Han-aikana (206 eKr. – 220 jKr.). Sima Qianin (n.145 – 90eKr.) historiankirjassa on ensimmäinen maininta fengshui-eksperteistä. Kungfutselainen vanhempien kunnioituksen kirja mainitsee ennustamisen vanhempien hautajaisten yhteydessä, myöhemmin voimistui uskomus, että suotuisa hautapaikka tuo onnea vainajan jälkeläisille. Näin geomantiasta tuli tapa vaikuttaa tulevaisuuteen eikä vain ennustaa sitä. Han-ajalla hautojen ja talojen rakentamisen oikeiden ajankohtien etsiminen oli geomantian päätehtävä. Myöhemmin sijaintipaikat ja topografiset pohdiskelut tulivat tärkeämmiksi.

Song-ajalla (960 – 1278) kirjapainotaito kehittyi ja synnytti halvan painetun kirjallisuuden. Monenlaiset ennusoppaat levisivät kansan keskuuteen. Enää ei tarvittu henkikohtaista opetusta mestarin johdolla teorioiden oppimiseksi ja ennustuskäytäntöjen itseopiskelu yleistyi. Ming- (1368 – 1644) ja Qing-ajalla (1644 – 1911) fengshuin arvostus nousi, kun sen harrastus yleistyi yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa.

Tälle vuosisadalle asti fengshui oli Kiinassa virallinen oppi, jota riittilautakunta ohjasi ja keisari itse suojeli. Tämä virallinen fengshui valvoi, että rakentanen tapahtui valtakunnan yleisen edun mukaisesti. Qing-laki vaati, että julkisten rakennusten sijainnissa ja yksityiskohdissa noudatetaan fengshuin sääntöjä, sillä ne vaikuttivat koko alueen hyvinvointiin. Fengshui ei kuitenkaan ollut varsinaisesti osa valtiokulttia, vaikka hallitus käytti sitä tärkeiden hautojen ja rakennusten sijoittamisessa ja suunnittelussa. Myös armeijan palkkalistoilla oli geomantikkoja, mutta heidän tehtävistään ei tarkemmin tiedetä. Ilmeisesti pelkästään sään ja maastomuotojen tieto teki heistä arvokkaita. Fengshui menetti virallisen asemansa keisarillisen Kiinan sorruttua 1911 ja sen harjoittajat siirtyivät yksityiseen praktiikkaan.

Kiinan kansantasavallassa fengshui on tuomittu taikauskona ja sen harjoittamista on pyritty tukahduttamaan. Taiwan, Hongkong, Malesia ja Singapore ovat nykyisen fengshuin keskukset. Fengshuita on Kiinan lisäksi harjoitettu kaikkialla siinä osassa Itä- ja Kaakkois-Aasiaa, joka on kuulunut kiinalaiseen kulttuuripiiriin. Kiinalaiset siirtolaiset veivät fengshui-uskomukset myös muualle maailmaan. Fengshui levisi siirtolaisten mukana Kaakkois-Aasiaan, Australiaan ja Amerikan länsirannikolle ja se sopeutettiin uusiin oloihin. Kiinalaisten menestys katsottiin monin paikoin fengshuin ansioksi, joten sen harjoittaminen levisi kiinalaisen yhteisön ulkopuolelle. Itämaisen filosofian harrastus on myös lisännyt kiinnostusta fengshuihin länsimaissa. USA:ssa ainakin New Yorkissa ja Kaliforniassa on sekä kiinalaisia että amerikkalaisia fengshui-suunnittelijoita. Kaliforniassa on jopa fengshui-temppeli, joka julkaisee omaa tiedotuslehteä.

3 PERUSKÄSITTEET

Fengshuin perustana on perinteinen kiinalainen maailmankuva. Sen mukaan kosmos on elävä kaiken kattava organismi, jonka osa ihminen on. Tapahtumat maassa ja taivaassa vaikuttavat toisiinsa ja siten myös ihmisiin. Ihminen menestyy vain tarkkailemalla taivasta ja luontoa ja sopeutumalla niiden muuttuviin rytmeihin. Huotari & Seppälä(7) kuvaa kiinalaista ajattelua: – – yhteistä kiinalaiselle ajattelulle oli, että ihminen katsottiin osaksi kosmosta, jonka lakien mukaan hänen tuli toimia. Kaiken takana oli kosminen ykseys, jota ei tarkoin voida jakaa luonnolliseen ja yliluonnolliseen. Samat voimat vaikuttivat molemmissa, ja itse alueet muistuttivat suuresti toisiaan: ihmisen maailma oli jopa eräänlainen kosmoksen kuva. – – Kiinalaisilla perusaatteena ei ollut dialogi ihmisen ja persoonallisen jumalan välillä, vaan kosmisen häiriön ja epäjärjestyksen pelko: se, etteivät vuoret siirtyisi eivätkä vuodenajat muuttaisi kulkuaan.

Energia qi

Fengshuin keskeisin käsite on qi(8), kosmoksen hengitys, kosminen henki, tai energia. Qi on elämää synnyttävä ja sitä ylläpitävä voima. Qitä on avaruudessa, maassa ja kaikissa elävissä olioissa. Ihmisruumiissa qi virtaa pitkin akupunktiolinjoja, maassa se kulkee kuin maanalainen virta, joka vaihtaa suuntaansa luonnonmuutosten tai ihmisten toiminnan seurauksena. Maan qin vaikutus näkyy kasvillisuudessa, vesistöissä ja maaston muodoissa. Jinin ja jangin (negatiivisen ja positiivisen, heikon ja vahvan, pimeän ja valoisan, naisellisen ja miehisen) vaihtelu, joka synnyttää kaikki ilmiöt maailmassa, on qistä riippuvaista. Qin virtauksella ja jinjangilla on viisi kehitysvaihetta: metalli, puu, vesi, tuli ja maa(9). Qin virtaus, jinjang, kehitysvaiheisiin yhdistettävät maaston piirteet, ihmisasumuksien sijainti ja siitä johtuvat seuraukset ovat fengshuin mukaan läheisessä suhteessa toisiinsa. Hyvä tekevän qin, sheng qi, lisäksi on myös vahingoittavia virtauksia, sha qi. Maastossa hyvien qi-virtausten ajatellaan kulkevan mutkitellen ja kaarteillen pitkin lohikäärmeen poluiksi kutsuttuja reittejä, sha-virtaus sen sijaan kulkee suoraviivaisesti. Näin ollen kaarevat muodot suosivat hyvä qitä, kulmikkaat ja suorat linjat vahingoittavaa shata.

Luonnonmuodot, kuten kukkulat ja vesireitit, sekä rakennettu ympäristö, kuten talot ja tiet, aikaansaavat kullekin paikalle sille tyypillisen energiatilan. Osaksi tämä energia muistuttaa maasäteilyä tai maan magneettikenttää, osaksi se tuntuu puhtaasti esteettiseltä ja psykologiselta vaikutukselta, joka ilmenee epämiellyttävänä olona rumassa ja suhteiltaan huonossa ympäristössä sekä kauniin rakennuksen ja maiseman rauhoittavana vaikutuksena. Joskus se on persoonallistettu paikkoihin liittyviksi luonnonjumaliksi tai kuolleiden hengiksi. Qin voi ymmärtää myös kirjaimellisesti, sillä kirjoitusmerkkinä se tarkoittaa kaasumaista ainetta, esimerkiksi vesihöyryä. Berger(10) kirjoittaa: Kuvaus qin liikkumisesta ja sen tärkeydestä elämälle on hämmästyttävän samanlainen kuin kuvaus maapallon biologis-geologis-kemiallisista kierroista, esimerkiksi veden (vety ja happi), hiilen, typen, rikin, fosforin ja rikin kierrot.

Lohikäärme ja tiikeri

Kiinalaisen näkemyksen mukaan ihmisen ja ihmisen luoman on oltava harmoniassa luonnon kanssa. Paikan valinta on ensimmäinen vaihe harmonian tavoittelussa. Ympäristöä kuvataan neljän eläimen symboleilla: sinivihreä lohikäärme idässä, punainen lintu etelässä, valkoinen tiikeri lännessä, musta kilpikonna tai kilpikonna ja käärme yhteenkietoutuneena pohjoisessa. Ideaalipaikassa rakennuksella on takasivu pohjoiseen, jossa vuoret suojaavat kylmiltä tuulilta (kilpikonna); itä- ja länsipuolilla ovat kukkulat (lohikäärme ja tiikeri), joista edellinen on hiukan korkeampi; etualalla on aukio, mingtang, kirkas sali, jonka laajuus on suhteessa haudan tai rakennuksen tärkeyteen; edessä tulisi olla rauhallisesti virtaavaa vettä ja kauempana uusi kukkula (punainen lintu). Vaikka rakennus olisikin suunnattu ideaali-ilmansuunnasta poikkeavasti, lähiympäristöä käsitellään samoilla termeillä: kilpikonna ja lintu, lohikäärme ja tiikeri. Kun paikka sijaitsee kaupunkialueella tai aukealla kentällä, fengshuin mallia sovelletaan siten, että esimerkiksi katujen ajatellaan vastaavan jokia ja rakennusten vuoria.

Geomantikon ensimmäinen tehtävä etsiessään suotuisaa paikkaa on löytää tosi lohikäärme ja sen vastavoima tiikeri maastonmuodoista. Lisäksi suotuisassa paikassa maan ja taivaan merkkien on oltava harmonisissa suhteissa. Se näkyy geomantikon kompassia ja maastonmuotoja tutkimalla. Paras sijainti on seuraavanlainen: talo, kylä tai hauta sijaitsee rinteessä tai ylängöllä; korkeampi maasto ympäröi sen osittain; puut ja pensaat kasvavat rehevänä; pohjoispuolella on lehto korkeita puita. Polut ovat kiemurtelevia, tärkeissä paikoissa sijaitsee temppeli, pagoda tai pyhäkkö. Paikka ei ole paljaana auringonvalolle, eikä kovin lähellä vuolasta jokea tai tuulista paikkaa. Pienet purot yhtyvät rakennuksen eteläpuolella olevassa lammikossa. Tämä kaikki muodostaa kauniin maisemakokonaisuuden. Tällainen paikka on hyvä myös pienilmastoltaan.

Kun maaston muodot muistuttavat jotakin, tulkintaan tulee mukaan resonanssivaikutus, toisin sanoen muotonsa puolesta samaan ryhmään viiden muutosvaiheen syklissä kuuluvat asiat vaikuttavat toisiinsa. Maastoa kuvataan elävänä oliona ja tämän vaikutuksen havainnollistamiseksi nimetään koko maisema tai sen osa. Kauniit, rauhalliset tai eroottiset hahmot kuvaavat suosiollista paikkaa. Maaston voi nimetä melkein miten tahansa geomantikon mielikuvituksen mukaisesti: kultainen kilpikonna, nukkuva lehmä, lehmää ajava härkä, hautova kultainen kana, jadenainen tukka vapaana tai puusta roikkuva kuollut käärme. Maisemassa pitää olla kokonaisuus tai tarina nimen suhteen: härällä on oltava ruokaa, kenraalilla sotilaita. Puutteita korjataan rakennuksilla, keinotekoisilla kukkuloilla, tekolammilla yms. Taiwanilainen fengshui-mestari sanoi, että eläinkäsitteitä käytetään, koska niiden kautta on helpompi selittää ymmärrettävästi. Ympäristön muotojen nimeämisen voi selittää myös niin, että kun ympäristöstä tekee tarinan, esiin nousee tiedostamattomia mielikuvia.

4 KÄYTÄNTÖ

Teoreettiset esitykset fengshuista kuvaavat harvoin itse käytäntöä. Mitkään lähteet eivät paljasta, kuinka paljon geomantikko yksittäistapauksissa pohjaa kompassiin ja kuinka paljon muuhun informaatioon, kuten maastoon ja intuitioon. Luultavasti geomantikot eivät itsekään pysty erottelemaan arviointinsa etenemistä kuin osittain. Fengshui on hyvin pitkälti intuitiivista reagointia luontoon ja maastoon. Verrattuna nykyiseen maisema-analyysiin se perustuu enemmän välittömiin aistihavaintoihin. Niinpä sen harjoittaminen ja tulokset ovat joustavia ja riippuvaisia henkilökohtaisesta kokemuksesta.

Taiwanilainen yliopisto-opettaja, joka on myös fengshui-mestari, sanoi useaan kertaan olevansa maanviljelijän poika ja pitävänsä maanviljelyä ensi sijaisena elämässään. Näin hän korosti yhteyttään luontoon, sen intuitiiviseen ymmärtämiseen ja syklien tuntemukseen(11). Xun(12) mukaan fengshui-analyysi on synteesi ekologiasta ja psykologiasta. Hyvä geomantikko huolehtiessaan lohikäärmeestä ja tiikereistä sekä poluista, joita pitkin energia virtaa, huolehtii itse asiassa pienilmastosta, maiseman kauneudesta, viljelmistä sekä tilojen toiminnallisuudesta ja harmonisuudesta.

5 FENGSHUI SUOMESSA

Lohikäärme ja tiikeri ovat outoja olioita Suomessa, vuoret ovat toisenlaisia, taivaan malli erilainen. Fengshuin symbolit ja sen sosiaaliset merkitykset ovat suomalaisille täysin vieraita, mutta se voi silti opettaa meille ympäristösuhteen tärkeyttä. Vanhassa kiinalaisessa yhteisössä vaikeuksien ilmennyttyä, oli se työhön, mielialaan tai terveyteen liittyvä, syytä etsittiin ympäristön epäharmoniasta eikä yksilöistä, heidän menneisyydestään tai lapsuudestaan. Kuitenkin vanha malli, jonka ylläpitäjänä ja paineiden purkajana fengshui toimi, on häviämässä myös Kiinassa. Psykoanalyytikkojen kokous 1992 Hongkongissa totesi, että kun kiinalaisuus omaksuu länsimaalaisia yksilöllisyyttä korostavia piirteitä, yhteisöllisen harmonian fengshuin tilalle tarvitaan yksilöllisen harmonian psykoterapiaa.

Suomessa ihmisen ongelmien syitä etsitään pääasiassa yksilöstä, vaikka myös sosiaalisia suhteita ja taloudellisia seikkoja otetaan huomioon. Tässä yksilökeskeisyydessä, jossa sekä vaikeuksien syyn että menestyksen avaimen ajatellaan pohjimmiltaan olevan ihmisessä itsessään, laiminlyödään ympäristön ja tilan tärkeys. Kiinalaiset opettelevat yksilöllisyyttä, mutta Suomessa voidaan oppia kiinalaisesta fengshuista ihmisen ja häntä ympäröivän fyysisen maailman vuorovaikutuksen merkitystä. Amerikankiinalainen Tan(13) esittää tämän yksinkertaisen fengshui-ajatteluun sisältyvän totuuden: Tiesin, että kaiken täytyy näyttää hyvältä, maistua hyvältä, merkitä hyviä asioita. Siten se kestää kauemmin, tyydyttää ruokahalua ja myös tyydyttää muistissa pitkään.

Fengshui, jota Sivin(14) kutsuu maailman ainoaksi ajan mukana kehittyneeksi ja koetelluksi teoreettiseksi opiksi maan käytön ja ympäristösuhteen estetiikasta, painottaa elämän järjestämistä tämän hetkisessä konkreettisessa maailmassa: siinä, jonka voi nähdä, tuntea, kuulla, maistaa ja haistaa, tässä ja nyt. Fengshui opettaa myös muutoksen väistämättömyyttä ja siihen sopeutumista niin, että säilytetään harmonia ja tasapaino, ajatus, joka vastaa nykyistä ”kestävän kehityksen” käsitettä. Vaikka lohikäärme ja tiikeri ovat kiinalaisen kulttuurin symboleja, fengshuin perusajatus pätee kaikissa kulttuureissa: ihmisen hyvinvoinnille on tärkeää nauttia jokapäiväisestä elämästä ja tuntea olonsa turvalliseksi ja mukavaksi juuri siinä ympäristössä, jossa hän on ja asuu.

Viitteet

1 Termi geomantia on muodostettu kreikkalaisista sanoista ”geos”, maa, ja ”manteia”, ennustaminen.

2 Chatley, H. 1917. Feng shui. The Encyclopaedia Sinica. Shanghai: Kelly and Walsh.

3 Haastattelu Taipeissa 29.10.1992.

4 Freedman, M. 1969. Geomancy. Presidental Address 1968. London: Royal Anthropological Institute of Great Britain and Ireland.

5 Constable, N. 1989. The Village of Humble Worship: Religion and Ethnicity in a Hakka Protestant Community in Hong Kong. Julkaisematon väitöskirja (Ph.D.). University of California.

6 Lai, Chuen-Yan D. 1974. A Feng Shui Model as a Location Index. Annals of the Association of American Geographers 64 no.4: 506 – 513.

7 Huotari, T.-O. & Seppälä, P. 1990. Kiinan kulttuuri. Keuruu: Otava.

8 Käytän pinyinin mukaista kirjoitusmuotoa. Sana qi kirjoitettaisiin suomalaisen ääntämyksen mukaan ”tsii”. Sanat jin ja jang (pinyin: yin, yang) kirjoitan kuitenkin suomalaisen ääntämyksen mukaan, koska kirjoitustapa on ollut yleisesti käytössä.

9 Viittä muutosvaihetta (wu xing) on kutsuttu myös viideksi elementiksi. Se on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä kiinalaisten käsitteet ovat maailmankaikkeuden syklin vaiheita eivätkä pysyviä perusaineita kreikkalaiseen tapaan. Jo itse kirjoitusmerkkiin, xing, sisältyy liikkeen käsite.

10 Berger, K. J. E. 1992. Feng Shui or Chinese Ecology. Julkaisematon artikkeli.

11 Haastattelu Taipeissa 21.10.1992.

12Xu Ping. 1990. Feng-Shui: A Model for Landscape Analysis. Julkaisematon väitöskirja (Doctor of Design). Harvard University.

13 Tan, A. 1992. The Kitchen God’s Wife. New York: Ivy Books.

14 Sivin, N. 1968. Chinese Alchemy: Preliminary Studies. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.